Siltä varalta, että joku ei sitä vielä tiedä, niin meitsi on siis lomalla. Äskettäin ajettiin pakulla ihan tuntemattomiin maisemiin pohjoiseen, ja siellä muuten riitti kivoja metsäteitä ja polkuja. Lenkkiseurana minulla ja pikkutyypillä oli siellä yksi ihan mukiinmenevä springeripoika.
Meidän emäntä on sekaisin sammalista. Siinä missä me koirat keskitytään nuuskuttamaan metsän moninaisia hajuja, emäntäkin kyykkää kyllä puskissa mutta ottamassa kuvia sammalista, joskus myös jäkälistä. Ajoittain kiinnostutaan samasta mättäästä, kun meikä pikkutyypin kanssa nuuhkii hirvenpisua ja hirvi on ymmärtänyt tähdätä sammalmättäälle.
Meidän kodissa vaikuttaa porrashirviö!
Rallytoko on kivaa harrastelua minunlaiselleni koiralle, joka tykkää kehittää uusiakin tehtäviä. Samojen kaavojen toistaminen viikosta tai kuukaudesta toiseen ei ole meikäläisen juttu.
Mielestäni metsässä on parasta -- kaikki!!
Olen tainnut kertoakin, että meidän pikkutyyppi harrastaa hoopersia. Hallitsen luonnollisesti tuon lajin itsekin, mutta päätin nyt, vaatimaton kun olen, haastatella pikkutyyppiä asian tiimoilta.
Aina silloin tällöin on näemmä niin, että ulkomaailma muuttuu jotenkin paukkuisaksi. Eilen oli taas sellainen ilta. Me käytiin päivällä porukalla oikein kunnon juoksulenkillä lumisissa metsissä, ja kun palasimme kotiin, satuin huomaamaan muutamia poikkeuksellisia ääniä lähistöllä. En sitten kiinnittänyt asiaan sen kummempaa huomiota, kun äänet...
Emäntä oli lukenut taas jotakin koirakirjaa ja pyysi minua listaamaan asioita, jotka viime päivinä ovat ilahduttaneet mieltä tai ankeuttaneet mieltä.
Meillä oli pitkästä aikaa vapaa viikonloppu, ja päästiin keskittymään olennaiseen eli koirien asioihin! Ajettiin vähän uusiin maisemiin piiiitkälle metsälenkille, jossa ensin juostiin ja sitten patikoitiin sydämen kyllyydestä. Lenkillä on aina hauska seurata, kun emäntä juoksee. Se on niin kömpelö ja hidas meihin koiriin verrattuna mutta juoksee...
Minulla oli tänään ihana päivä. Tai oikeastaan iltapäivä.