Pakuelämää ja paljon muuta

Siltä varalta, että joku ei sitä vielä tiedä, niin meitsi on siis lomalla. Äskettäin ajettiin pakulla ihan tuntemattomiin maisemiin pohjoiseen, ja siellä muuten riitti kivoja metsäteitä ja polkuja. Lenkkiseurana minulla ja pikkutyypillä oli siellä yksi ihan mukiinmenevä springeripoika.

Nukuttiin pakussa. Täytyy myöntää, että epäröin aluksi isosti. Siinä minä pötkötin emännän vieressä vällyjen päällä, kun emäntä laittoikin pakun sivuoven kiinni ja asetteli itseäänkin nukkuma-asentoon. Pistin protestivaihteen päälle ja ilmoitin haluavani ulos. No, emäntä avasi oven ja leiskautin pihalle. Kävin siinä piskuisen lenkin metsänreunassa ja kun palasin pakulle, sain iloisen tervetulotervehdyksen. Niinpä hyppäsin taas patjalle, ja yllätyksekseni sieltä löytyi namejakin syötäväksi. Ovi oli yhä auki. Poistuin siitä sitten vielä pari kertaa omalle pikkureissulle ulos, ja pikkuhiljaa totesin, että pakun nukkumaosasto ei ehkä olekaan hullumpi paikka, sillä siellä oli palatessani joka kerta joitakin herkkuja. Niinpä päätin sittenkin asettua sinne nukkumaan, oman emännän viereen. Lopulta pantiin ovikin kiinni.

Pakussa on muuten näppärää kuljettaa kaikkea mun omaisuutta -- tuhatta erilaista lelua, erivärisiä noutokapuloita, hyppyesteitä, alustoja, tötteröitä ja kartioita. Hyötyajoneuvokeskuksen taitavat asentajat järkkäsivät mun tärkeille tavaroille oikein kunnon hyllyn, ja laittoivatpa samalla kuntoon myös matkustusosastoni tuuletuksen.

Pelkkää uinumista ei lomailu muuten ole ollut. Olen päässyt antaumuksella huvittelemaan kaikkien harrastusteni parissa. Tässä hieman treenimaisemia.

#pakuelämää #minnakoira #toko #vesitaito #hyötyajoneuvokeskus