Minnakoira kirjoittaa...

Kelit suosivat, välillä satoikin...

Meikäläinen on taas ollut uiskentelemassa ja veneilypuuhissa. Vesipelastelemassa siis. Ilta on aina jännittävä, kun suuntaamme veperantaan, ja yleensä saavumme paikalle aina pikkuisen etukäteen, jotta pikkusiskokin saa rauhassa vähän treenailla uimataitojaan ennen muiden tuloa.

Lomapäivä, ja puolikas puruluu syöty. Hymyilyttää...

Viimeisin retkemme suuntautui vihdoinkin keväiseen järvenrantaan, ja minäpä en kauaa odotellut, ennen kuin pulahdin veteen pärskyttelemään riemusta kiljuen. Pikkusisko ei samalla tavalla ymmärrä innostua kaikesta, joten sain kylpeä aivan yksin, kun tyyppi vain vähän kahlaili vesirajassa. Emäntäkin meikäläistä toppuutteli, mutta heitti nyt kuitenkin...

Vihreys on vihdoin palannut metsään! Kaikkien ykkösharrastusteni joukossa ehkä kaikkein ykkösin on metsässä vaeltelu. Tänään siis kirmattiin emännän kanssa kunnon lenkki ihanan vihreyden ympäröiminä.

Tässä poseerataan pikkusiskon kanssa :-).

Taisin jo kertoakin että minulle on tullut pikkusisko. Olin mukana hakemassa tyyppiä, ja täytyy myöntää, että välillä epäilytti, kun kävin matkalla nuuhkaisemassa pikkukirppua ulkoilujen aikana.

Minusta tuli nyt sitten isosisko. Käväisin pienellä reissulla pohjoisemmassa Suomessa, oltiin emännän kanssa tunnelmallisessa matkustajakodissa yötä, ja palatessa mukana oli yksi pieni tyyppi. Tyypin kanssa siinä matkalla vähän aina välillä pisulenkillä nuuskuteltiin, ja kotona tutusteltiin lisää.

Olin viime viikonloppuna jännän äärellä. Herättiin emännän kanssa sunnuntaiaamuna tavallista aikaisemmin, hotkaistiin aamiaiset ja lähdettiin reissuun. Parin tunnin köröttelyn jälkeen löysin itseni suuresta treenihallista, johon minulle pystytettiin oma yksiö. Asetuin sinne sitten tarkkailuasemiin tutulle matkapedilleni. Paikalla oli monenmoista...

Oltiin tänään kaverin kanssa retkellä. Meikäläinen johti retkikuntaa, ja keli suosi kirmailua.