Minnakoira kirjoittaa...

Meidän emäntä on sekaisin sammalista. Siinä missä me koirat keskitytään nuuskuttamaan metsän moninaisia hajuja, emäntäkin kyykkää kyllä puskissa mutta ottamassa kuvia sammalista, joskus myös jäkälistä. Ajoittain kiinnostutaan samasta mättäästä, kun meikä pikkutyypin kanssa nuuhkii hirvenpisua ja hirvi on ymmärtänyt tähdätä sammalmättäälle.

Rallytoko on kivaa harrastelua minunlaiselleni koiralle, joka tykkää kehittää uusiakin tehtäviä. Samojen kaavojen toistaminen viikosta tai kuukaudesta toiseen ei ole meikäläisen juttu.

Olen tainnut kertoakin, että meidän pikkutyyppi harrastaa hoopersia. Hallitsen luonnollisesti tuon lajin itsekin, mutta päätin nyt, vaatimaton kun olen, haastatella pikkutyyppiä asian tiimoilta.

Aina silloin tällöin on näemmä niin, että ulkomaailma muuttuu jotenkin paukkuisaksi. Eilen oli taas sellainen ilta. Me käytiin päivällä porukalla oikein kunnon juoksulenkillä lumisissa metsissä, ja kun palasimme kotiin, satuin huomaamaan muutamia poikkeuksellisia ääniä lähistöllä. En sitten kiinnittänyt asiaan sen kummempaa huomiota, kun äänet...

Emäntä oli lukenut taas jotakin koirakirjaa ja pyysi minua listaamaan asioita, jotka viime päivinä ovat ilahduttaneet mieltä tai ankeuttaneet mieltä.

Meillä oli pitkästä aikaa vapaa viikonloppu, ja päästiin keskittymään olennaiseen eli koirien asioihin! Ajettiin vähän uusiin maisemiin piiiitkälle metsälenkille, jossa ensin juostiin ja sitten patikoitiin sydämen kyllyydestä. Lenkillä on aina hauska seurata, kun emäntä juoksee. Se on niin kömpelö ja hidas meihin koiriin verrattuna mutta juoksee...

Tykkään syksystä! Ei ole liian kuuma muttei toisaalta luntakaan haittaamassa touhuamista. Vesileikkikausi päättyi muutama viikko sitten. Nyt olen sitten ehtinyt pitkille juoksulenkeille lehtoihin ja kankaille sekä etsiskelemään jälkikeppejä ja esineitä metsän siimeksestä. Lenkillä voi laukkailla sydämensä kyllyydestä, kun lätäköistä löytyy...