Minnakoira kirjoittaa...

Elämäni ensimmäinen palveluskoiraleiri on nyt hoideltu. Oltiin siellä koko perheen voimin -- siis minä, emäntä ja pikkutyyppi. Pääroolissa tietenkin minä, ja pikkutyyppi enemmänkin statistina.

Pidin tuossa muutaman viikon loman, mutta nyt olen taas innoissani aloitellut tokoa emännän kanssa. Meinaan keskittyä Erityisen Vauhdikkaisiin Liikkeisiin. Varmaan muistattekin, että meikäläiseltä ei vauhtia puutu. Jos jonkun tempun voi tehdä nopeasti, niin minä teen sen vielä nopeammin.

Rakastan kesää! Erityisesti tämä kesä on kyllä ollut ja jatkuu ihanana -- päivät ovat olleet sopivan vaan ei liian lämpimiä ja uimavedet puhtaita.

Kelit suosivat, välillä satoikin...

Meikäläinen on taas ollut uiskentelemassa ja veneilypuuhissa. Vesipelastelemassa siis. Ilta on aina jännittävä, kun suuntaamme veperantaan, ja yleensä saavumme paikalle aina pikkuisen etukäteen, jotta pikkusiskokin saa rauhassa vähän treenailla uimataitojaan ennen muiden tuloa.

Lomapäivä, ja puolikas puruluu syöty. Hymyilyttää...

Viimeisin retkemme suuntautui vihdoinkin keväiseen järvenrantaan, ja minäpä en kauaa odotellut, ennen kuin pulahdin veteen pärskyttelemään riemusta kiljuen. Pikkusisko ei samalla tavalla ymmärrä innostua kaikesta, joten sain kylpeä aivan yksin, kun tyyppi vain vähän kahlaili vesirajassa. Emäntäkin meikäläistä toppuutteli, mutta heitti nyt kuitenkin...

Vihreys on vihdoin palannut metsään! Kaikkien ykkösharrastusteni joukossa ehkä kaikkein ykkösin on metsässä vaeltelu. Tänään siis kirmattiin emännän kanssa kunnon lenkki ihanan vihreyden ympäröiminä.

Tässä poseerataan pikkusiskon kanssa :-).

Taisin jo kertoakin että minulle on tullut pikkusisko. Olin mukana hakemassa tyyppiä, ja täytyy myöntää, että välillä epäilytti, kun kävin matkalla nuuhkaisemassa pikkukirppua ulkoilujen aikana.