Leikkiminen palkkana

Koiran kanssa yhdessä leikkiminen on kivaa ja tekee ohjaajasta koiran mielessä kiinnostavan. Koiran ja ohjaajan suhde paranee yhteisellä leikillä. Lisäksi on iso etu, jos koiraa voi palkita leikkimällä myös tokossa, rallytokossa tai hoopersissa.

Kaikki koirat eivät kiinnostu leikkimisestä ohjaajan kanssa, eivätkä ainakaan näytä pitävän leikkiä tavoittelemisen arvoisena palkkana. Sekä rotujen että yksittäisten koirien välillä on luontaisia eroja. Leikkimistä kannattaa opettaa koiralle pentuna, aikuisena palkkaleikin oppiminen voi olla kiven takana eikä joskus onnistu lainkaan.  Pentuaika on siis leikkimään opettamisen kultaista aikaa.

Miten leikkimistä sitten voi opettaa pennulle? Jo pienen pennun kanssa kannattaa ottaa käyttöön pennun omista leluista erillään pidettävät palkkalelut, joilla leikitään vain yhdessä ohjaajan kanssa. Kannattaa valita vetoleluja, joista pentu luultavasti ottaa mielellään hampailla kiinni samalla kun lelun toinen pää on ohjaajan kädessä. 

Aluksi lelusta pyritään vain tekemään pennulle kiinnostava esittelemällä lelua ja liikuttamalla sitä maata pitkin. Kun pentu kiinnostuu lelusta ja lähestyy sitä, pentua kehutaan tästä. Pentua tarkkailemalla huomaa, miten lelua kannattaa liikuttaa, jotta pentu haluaa sitä lähestyä ja hamuta sitä hampaisiinsa. Lelua ei kannata liikuttaa liian rajusti eikä liian korkealla.

Muutamalla ensimmäisellä harjoituskerralla pentu ehkä vain juuri ja juuri ottaa lelusta kiinni. Tätä kehutaan kovasti. On tärkeää pitää leikkiharjoitukset niin lyhyinä, että pennun into lelua kohtaan on parhaimmillaan, kun leikki lempeästi päätetään siltä erää. Pennulle tulee jäädä sellainen olo, että olisi ollut tosikivaa vielä touhuta lelun parissa vähän kauemmin.

Kun pentu sitten oppii tarttumaan hampaillaan leluun, sen toivotaan vetävän lelua poispäin ohjaajasta. Ohjaaja vähentää lelun liikuttamista kädessään, ja kun pentu vetää sitä hieman, lelua myödätään pienellä vastuksella, pentua kehutaan kovin ja pennun annetaan voittaa lelu itselleen. Tästä alkaa pikkuhiljaa kehkeytyä vetoleikki, joka palkkaleikkinä on helpoimmin toteutettavissa.

Kun pentu oppii vetämään paremmin ja paremmin ja sen ote lelusta vahvistuu, se saa vetää lelua yhä sitkeämmin ohjaajan kädestä voittaakseen sen itselleen. Ohjaaja voi kokeilla "raahautua" hieman lelun varressa pennun perässä, monista pennuista on huikeaa huomata olevansa niin "vahvoja". Leikkihetket on yhä tärkeää pitää niin lyhyinä, että pentu ei missään vaiheessa ehdi kyllääntyä leikkimiseen, vaan sille jää leikin nälkä harjoituksen loppuessa.

Kun vetoleikit alkavat sujua, pennulle opetetaan, että leikki alkaa ohjaajan aloitteesta ja päättyy myös ohjaajan vihjeestä. Tähän on syytä miettiä selkeät askelkuviot, jotta koiran ei tarvitse miettiä saako leluun tarttua vai ei. Pentu opetetaan niinkään irrottamaan otteensa lelusta ohjaajan pyynnöstä. 

Vetoleikki on palkkaleikkinä kätevin, koska siinä koira ja ohjaaja leikkivät yhdessä lähellä toisiaan, ja leikin jälkeen harjoitusta pääsee helposti jatkamaan. Koiran kanssa voi kuitenkin leikkiä monella muullakin tavalla, jos koira ei vetoleikkeihin syty. Joku koira palkkautuu sille heitetystä pallosta tai frisbeestä, toinen tykkää jahdata pitkää karvaviehettä maata pitkin, kolmas riemastuu kun ohjaaja jahtaa koiraa joka kaahailee pakoon ehkä vieläpä lelu suussa. Kaikkia leikkejä, joita koira selvästi arvostaa, voi hyödyntää palkkana. Toki palkkaus on käytännössä hieman mutkikasta, jos se tarkoittaa että koira kirmaa pallon perään kentän toiseen päähän ja se pitää saada sieltä vielä takaisin ennen kuin harjoitus voi jatkua.

Lisää koiran palkkauksesta: Koiran sosiaalinen palkkaus

#koiranmotivointi #palkkaleikki #vetoleikki #leikinopetus #harrastuskoira