Seuraaminen tokossa

Seuraaminen on tehtävä, jota edellytetään monessa koiraharrastuksessa -- rallytokossa, tokossa ja palveluskoiralajien tottelevaisuusosuudessa. Vaatimukset vaihtelevat eri lajeissa, esimerkiksi rallytokossa riittää, että koira kulkee ohjaajan vierellä enintään puolen metrin etäisyydellä ja enintään 45 astetta vinossa. Tokon erikoisvoittajaluokan säännöissä seuraaminen kuvataan näin: 

"Seuraamisen tavoitteena on, että koira seuraa ohjaajan vasemmalla sivulla halukkaasti, aktiivisesti ja pitäen kontaktia ohjaajaan. Koiran ja ohjaajan tulee liikkua yhdensuuntaisesti. Koiran tulee seurata lapa ohjaajan polven kohdalla ja sen rintamasuunnan tulee olla sama kuin ohjaajan (ohjaajan kulkusuunnan), sen tulee säilyttää sijaintinsa ja pienen etäisyyden ohjaajaan koko seuraamisliikkeen ajan. Ohjaajan ja koiran tulee liikkua luonnollisesti. Nämä koskevat kaikkia nopeuksia, käännöksiä ja pysähdyksiä."

Seuraamisen opettaminen

Yksi perinteinen tapa opettaa seuraamista on aloittaa katsekontaktin vahvistamisesta perusasennossa istumisesta ja sen jälkeen alkaa lisätä tehtävään askelia. Tämän vaihtoehdon mainitsevat esimerkiksi Susanna ja Juha Korri kirjoittamassaan palveluskoiralajiin painottuvassa oppikirjassaan (Susanna Korri, Juha Korri: Tavoitteena huippukoira. Koiran tottelevaisuuskoulutus, 2010, 2.painos, WSOY, Juva ss. 50-51). Joissakin paikoissa tähän on tavattu ainakin aiemmin liittää pakote eli rangaistus; kun koiran kontakti putoaa, sitä nyppäistään hihnasta. 

Seuraamista voi opettaa lelusta kiinnostuneelle koiralle myös ottamalla aluksi vasempaan kainaloon lelun, jolloin koira kallistaa yleensä päätään kainaloa kohti. Kun koiran seuraaminen on toivotunlaista, sitä palkitaan lelulla ja myöhemmin satunnaistetaan palkkausta ja lelu häivytetään vaikkapa siirtämällä se aluksi oikeaan kainaloon. Lelulla palkatessa harjoitus keskeytyy aina hetkeksi. Lelupalkkaus motivoi koiraa usein seuraamaan innokkaasti, mutta tarkkuus voi pelkästään näin toimiessa kärsiä. Lelupalkan väärä suunta voi myös kannustaa koiraa seuraamaan väärässä paikassa tai vinossa.

Kauan käytetty seuraamisen opetustapa on myös imuttaminen namilla, jolloin koiran asentoa ja paikkaa pystytään tarkasti ohjaamaan namikäden sijoittelulla. Imutusta ehdottaa Salme Mujunen kirjassaan Koirakoulu 1, 2019, 1. painos, Koirataito SM, Tallinna ss. 165-169. Harjoittelun edetessä imutuskättä aletaan nostaa ylös yhä pidemmiksi ajoiksi. Mujunen kannattaa imuttamisen jatkamista kuukausia ja ohjeistaa erillisenä harjoitusvaiheena opettamaan luopumisen namikädestä. Myös Susanna ja Juha Korri ehdottavat yhtenä vaihtoehtona seuraamisen alkeisopetukseen imutusta (Susanna Korri, Juha Korri: Tavoitteena huippukoira. Koiran tottelevaisuuskoulutus, 2010, 2.painos, WSOY, Juva ss. 49-50).

Nykyaikainen tapa opettaa seuraamista on kohteen (muun kuin namikäden) käyttäminen. Seuraamistehtävä jää muuten koiralle helposti epäselväksi -- haluaisimme, että koira kävelee vierellä tietyssä asennossa tekemättä oikeastaan paljon mitään. Tehtävä on luultavasti koiralle selkeämpi, jos opetamme sitä aluksi seuratessa koskemaan tai tavoittelemaan kuonollaan esimerkiksi kättä, kosketuskeppiä tai pienen koiran kanssa vaikkapa housunlahkeeseen merkittyä kohtaa. Palkattoman kohteen häivyttäminen voi olla helpompaa kuin palkkakäden. Koiraa luonnollisesti palkataan yhä, mutta palkka ei ole kohde. 

Koiran voi opettaa seuraamisen alkuun myös nappaamalla käytöksen sen omasta toiminnasta. Kun koira sattumalta seuraa meitä oikeassa paikassa ja asennossa, toimintaa aletaan vahvistaa ja sitten nimetä. Tällä saadaan koiralle aikaan hoksaamisen kautta hyvä alkumotivaatio tehtävään, mutta pelkästään tällä metodilla hyvää seuraamista on vaikea saada valmiiksi.

Monia näistä tavoista voi myös yhdistää. Tekniikkaa -- seuraamispaikkaa ja asentoa -- voi vahvistaa namilla imuttamalla vaikkapa täysin ilman vihjesanaa, ja sen jälkeen käyttää motivointiin leluseuraamista tai ylipäätään suuriarvoista palkkaa. Osaavaakin koiraa voi innostaa antamalla sille mahdollisuuksia itse tarjota seuraamista ja tulla siitä isosti palkatuksi.

Seuraaminen on vaikeimpia tokotehtäviä. On niin paljon asioita, joita voisi hioa. Yksin harjoittelussa on haasteensa, kun oman ja koiran tekemisen näkee ehkä vasta jälkikäteen videolta. Tyypillisiä pulmia ovat koiran poikittaminen, kontaktin katkeaminen, koiran jääminen ohjaajasta tai edistäminen, pompahtelu sekä seuraaminen liian lähellä ohjaajaa. Lisäksi seuraamisessa jos missä tuomarien näkemykset hyvästä seuraamisesta vaihtelevat. 

Nyttemmin olen alkanut ajatella, että juuri vaikeutensa vuoksi seuraamisen opettaminen on hurjan kiehtovaa. Erityisesti kun pääsee miettimään, miten matkan varrella syntyneitä virheitä voisi korjata. Tässäkin asiassa matka on hauskempi kuin päämäärä.

#toko #seuraaminen #koirankoulutus #tottelevaisuuskoe