Räiskähtelevä yö

Aina silloin tällöin on näemmä niin, että ulkomaailma muuttuu jotenkin paukkuisaksi. Eilen oli taas sellainen ilta. Me käytiin päivällä porukalla oikein kunnon juoksulenkillä lumisissa metsissä, ja kun palasimme kotiin, satuin huomaamaan muutamia poikkeuksellisia ääniä lähistöllä. En sitten kiinnittänyt asiaan sen kummempaa huomiota, kun äänet loppuivat alkuunsa.

Illan laskeutuessa emäntäkin alkoi käyttäytyä omituisesti. Pötkötettiin pikkutyypin kanssa sängyllä silmät pyöreinä ihmettelemässä, kun emäntä tasapainoili huteralla tuolilla ikkunaseinää vasten ja kiinnitti lakanoita makuuhuoneen ikkunoiden eteen. Siis lakanoita. Niitä mitä yleensä laitetaan sänkyyn. Pitäisikö tällaisesta huolestua?

Pisteltiin seuraavaksi iltaruoat nassuun ja sitäkin vähän hämmästeltiin, että meitä patisteltiin useampaan kertaan käymään ilta-asioilla puutarhassa jo ennen kuutta. Ja pian sen jälkeen nukkumaan. Oltiin siis seitsemän jälkeen nukkuma-asennossa koko perhe, joskin vielä kuuntelemassa tiedepodia tähtitaivaan ihmeistä. Meikäläistä ainakin kiehtoo tähtitaivas, ja kuuntelin korvat höröllä -- pikkutyyppi sen sijaan rupesi torkkumaan. Ulkoa kuului aika ajoin paukahduksia ja verhojen läpi näkyi valonvälähdyksiä. Emäntä ei näyttänyt niitä huomioivan lainkaan, joten enpä sitten minäkään.

Lopulta minäkin nukahdin. Heräsin muutamia kertoja yöllä, kun ulkona kuulosti olevan jonkinlainen sotaelokuvanäytös käynnissä. Nostin päätäni ja vilkaisin emäntää. Nukkui vaan. Niinpä painoin omankin pääni tyynyyn ja jatkoin unia. 

Aamuyöstä pikkutyyppi ilmoitti haluavansa pissalle, ja piipahdettiin sitten puutarhassa molemmat emännän avustuksella. Kaikki oli taas normaalia.

Mitä tästä kaikesta oikein pitäisi ajatella...?

#uusivuosi #koira #uudenvuodenraketit