Koiraharrastus, koiran harrastus

Koirat tykkäävät oppia kaikenlaisia temppuja, kunhan oppiminen on hauskaa ja palkitsevaa. Parhaimmillaan onnistumme nappaamaan koiran itse tarjoamasta käytöksestä jonkin osan, jota sitten vahvistamme kehumalla ja palkitsemalla. Koiran mielestä on mahtavaa, kun se huomaa saavansa itse keksimästään tehtävästä iloista huomiota ja palkkioita.

Kun johonkin harrastuslajiin kuuluvat temput on pääpiirteissään opittu, niitä on yleensä tarvis hioa ja tarkentaa sekä yleistää eri ympäristöihin ja häiriöihin. Useimmissa koiraharrastuksissa tarpeen on myös totuttaa koira siihen, että varsinaista palkkiota joutuukin odottamaan pitemmän temppuketjun loppuun saakka. Niin tokossa, rallytokossa kuin hoopersissakaan kisasuorituksen aikana koiraa ei voi palkita namilla tai lelulla kesken kaiken. Rallytokossa koiraa voi kuitenkin kehua ja kannustaa äänellä suorituksen aikana, tokossakin tehtävien välissä.

Kun harrastuslajissa on edetty tasolle, jossa harjoitusta tarvitaan palkattomaan suorittamiseen ja pikku yksityiskohtien hiomiseen, koira ei aina näytäkään harjoituksissa iloiselta ja innokkaalta. Niin koira kuin ohjaaja saattavat turhautua, kun koiran asento tai asema on toistuvasti pikkuisen väärä, jo opittu temppukin saattaa vähän unohtua ja tuntuu että yhteistyö saa vastakkainasettelun piirteitä. Koira alkaa kiinnittää ohjaajan sijaan huomiota kiintoisiin hajuihin, haukkuu turhautuneena tai kiihtyy niin että mikään ei enää onnistu. Ohjaajaa harmittaa, samaa tehtävää toistetaan kerta kerran jälkeen, ohjaajan ääni kiristyy huomaamatta ja koira kokee tilanteen painostavana.

Juuri tässä vaiheessa on hyvä muistuttaa itselleen, että tämä harrastushan on siis koiran kiva harrastus. Tai koiran ja ohjaajan yhteinen kiva harrastus. Jos täydellinen onnistuminen tehtävissä tai menestyminen kisoissa alkaa tuntua ohjaajasta ylettömän tärkeältä tavoitteelta -- niin tärkeältä että koiran iloisuus ja tunteet hieman unohtuvat --, harrastuksesta on tulossa ehkä enemmän ohjaajan harrastus, jossa koira on väline. 

Miten harjoituksista saadaan muokattua sellaisia, että koiran silmistä loistaa ilo ja häntä huiskii innokkaasti. Miten välttää tilanteet, joissa koira liiaksi epäonnistuu, luovuttaa tai turhautuu, tai joissa samana toistuvat tehtävät vain alkavat koiran mielestä maistua puulta. Näiden kysymysten ratkominen on koiranohjaajan kiinnostavin haaste.

Taitavimmat koirankouluttajat osaavat luovia myös tämän vaiheen yli ohittamatta koiran tunteita ja mielialaa. Pikku yksityiskohtienkin hiomiseen, samoin kuin häiriöiden ja palkattomuuden opettamiseen, voi löytää uusia lähestymistapoja, joissa koiran ilo ja halu tehdä asioita yhdessä ohjaajan kanssa ovat edelleen pääosassa. 

On tärkeää seurata herkällä korvalla ja silmällä, miltä koira näyttää harjoituksia tehtäessä. Kaavamaisen kisaliikeharjoittelun sijaan valikoimaan voi ottaa kaikenlaisia uusia tehtäviä ja tehtäväyhdistelmiä, joilla tekemiseen tulee mukavaa vaihtelua ja jotka samalla vahvistavat toivottuja asioita. Yhdelle koiralle harjoitukset on pidettävä hyvin lyhyinä, toinen taas edistyy hyvin kun toistoja tulee kerralla useampia. Kaikkien koirien kanssa oleellista on löytää sellainen tapa viestiä, että koira oikeasti ymmärtää, mitä siltä täsmälleen toivotaan. On hyvä myös tarkistaa ja vaihdella tapoja kiittää ja palkita koiraa. Kun ohjaaja onnistuu hyvin koiran kehumisessa, pelkkä kehu saa koiran hännän heilumaan.

Pitemmällä tähtäimellä myös kisatavoitteet ovat parhaiten saavutettavissa, kun koira aidosti kokee tekevänsä mukavia asioita yhdessä ohjaajan kanssa. Iloisessa yhteistyössä ohjaaja ja koira ymmärtävät molemmat toistensa viestejä mahdollisimman hyvin ja heidän välillään vallitsee luottamus siihen, että yhdessä tekemällä kaikki onnistuu.

#koirankoulutus #koiraharrastus #tokokoulutus #rallytokokoulutus #hooperskoulutus